Kaikki alkoi siitä, kun nuppineulan näin Kariniemen kotitilan Facebookissa. Se keräsi nopeasti jakoja, tykkäyksiä ja kommentteja. Monessa kommentissa oli jopa havaittavissa väsymystä ainaisiin somereklamaatioihin. Myös epäilijöitä riitti, koska toteutus ainakin minun mielestäni oli kömpelö verrattuna esimerkiksi suuren suosion saavuttaneisiin Postininjoihin tai vaikkapa Autoliike Marko Sipilän autokauppoihin. Edellä mainituissa oli mukana hyvä tarina. Jälkimmäisessä myös kuvat. Molempia yhdisti myös se, että asiaa oli pyritty käsittelemään ensin yrityksen kanssa ilman julkisuutta. Posti veti pisteet kotiin, autotarina vain poistettiin ilmeisesti tarkoituksena vaieta tapaus kuoliaaksi. Kopioita siitä löytyy yhdeltä jos toiselta ja googlettamallakin niitä löytää hetkessä, joten ei se mielestäni ihan putkeen mennyt. Mutta unohtui kuitenkin.
Joka tapauksessa en ollut yllättynyt, kun törmäsin ensimmäiseen Pirkan Facebookissa julkaistuun kuvaan rynnäkkökivääristä tonnikalapurkissa. Se jo nauratti. Nauratti monia muitakin, koska jakoja on tähän mennessä lähes 20 000. (Enkä vieläkään ymmärrä, miksi Pirkka valikoitui kohteeksi? Kuka, mitä, miksi? Ei kai tämä sentään ollut sopupeliä?) Toisaalta itselläni alkoi kommenttien perusteella viriämään pieni toivo siitä, että asiat alkavat vihdoinkin saada oikeanlaisia mittasuhteita ja ihmisiltä löytyy myös tervettä maalaisjärkeä. Kaikki mikä on Facebookissa ei olekaan totta. Eikä kaikkea tarvitse ensimmäiseksi olla laittamassa Facebookiin. Ei vaikka lauantaina tai sunnuntaina oikeasti löytäisi kanasuikalepakkauksestaan nuppineulan.
Pirkka reagoi päivän aikana kiittämällä valtavasta palautemäärästä ja nosti tärkeän tuoteturvallisuusnäkökulman esiin. Miksipä Pirkka ei olisi kiittänyt, koska kenellekään ei voi näistä kuvista tulla edes mieleen, että ovat tositapauksia. Uusia tykkääjiäkin tipahtelee sivulle huikeaa vauhtia, tuhansia jopa. Brändi ei tällaisesta pilailusta voi oikeasti kärsiä, vaikka Iltalehti päättikin uutisoida aiheesta otsikolla Pirkka joutui nettipilailun kohteeksi. Se jäi kysymysmerkiksi, että eikö Pirkalla tai Iltalehdellä osata mitenkään yhdistää tapauksia toisiinsa? Vai onko se tarkoituksellisesti jätetty huomaamatta? Toivottavasti ei, koska jos juttu paljastuisikin esimerkiksi Pirkan masinoimaksi, saisi se aivan toisenlaisen mainekriisin niskaansa. Mainoskeplottelu on erittäin out, jos paljastuu, että suuri joukko ihmisiä kuvitteli näkevänsä totuuden ja osa jopa säälii Pirkkaa sen saamasta huonosta palautteesta. Kaikki muistaa varmasti Enkeli-Elisan synnyttämän kiukun.
Kuten aina - niin tässäkin tapauksessa - kun joku keksii hauskan jutun, muutkin haluavat olla yhtä hauskoja. Uusia kuvia tulee nopeammin kuin silmiään ehtii räpäyttää. Illalla toivoni alkoi jo hiipua siitä, että tapauksen myötä alettaisiin saada jotain suhteellisuudentajua somereklamointiin. Vitsi on hauska kerran, toisen ja ehkä kolmannenkin, mutta sitten se alkaa jo kyllästyttää ja kääntyy lopulta itseään vastaan. Yksikään kuva ei ole enää saanut kasvoilleni edes pientä hymyä nousemaan. Paitsi aivan uusimmat vastareaktiot. Kunpa ne saisivat nopeasti villityksen aisoihin, koska en enää jaksaisi. Edelleen elättelen toivoa, että suhteellisuudentaju herää eikä yrityksiä oltaisi ensimmäisenä kiinnittämässä julkiseen häpeäpaaluun ilman, että asia saa ensin oikeudenmukaista käsittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti