Aaatuutilulla, anna onnen tulla

Eilen noin kello 23:59 Suomen aikaa laitettiin Twitterissä alulle väittelyntapainen siitä, mitä onni ja raha ovat ja voiko niitä molempia hankkia. Yleisesti ottaen en haluaisi nähdä sanoja onni ja raha edes samassa lauseessa, mutta niinpä vain istun kirjoittamassa niistä. Mitäs tungin lusikkani soppaan! Oma vika.

Miksi ne eivät sovi mielestäni samaan lauseeseen? Jos raha on koskaan kenellekään pysyvää onnea tuonut, niin nostakoon kätensä ylös nyt ja huutakoon hep! Onnea tai sen puutetta ei vain mielestäni voi mitata rahassa. Onni on niin monenlaisia asioita. Jo filosofit antiikin Kreikassa yrittivät laittaa onnen tiettyyn ymmärrettävään muottiin, jonka kaikki hyväksyvät yhdeksi ainoaksi totuudeksi. Kukaan ei tietääkseni ole tähän päivään mennessä onnistunut siinä. Minäkään en siinä tule onnistumaan, mutta ajatuksiani aiheesta pystyn silti avaamaan.

Esimerkiksi Aristoteleen mielestä onnellisuus oli ihmisen päämäärä, jonka voi saavuttaa vain hyveellisyydellä. Hyveellisyys ja hyvät teot tekevät ihmisen onnelliseksi - ovat elämän Biolan - eikä muuta sitten tarvitakkaa. Periaatteessa kyllä, käytännössä niin ja näin.

Jokainen meistä haluaa olla onnellinen, mutta se mikä meidät saa tuntemaan onnea ja onnellisuutta vaihtelee. Onnella ei ole vakioita. Kenellekään ei voi sanoa, että tee näin, niin tulet onnelliseksi. Ja toisaalta aina on olemassa ihmisiä, jotka jollain tapaa vaikuttavat pelkäävän onnistumista ja menestystä. He ovat ehkä tottuneet omaan kurjuuteensa. Koska tuttu on turvallista, kaikista valituksista huolimatta he haluavat pysyä siinä. Ulkopuolinen voi ahdistua menoa katsoessaan. Miksi se ei tarttunut tilaisuuteen? Miksi se ei tee mitään asioilleen? Kysymyksiä esittäessä unohtuu se, että onnea ei voi määritellä ulkoapäin. Se, mikä näyttäytyy minulle kurjuutena, ei välttämättä olekaan sitä tilanteessa elävälle. Se mikä itsestä vaikuttaa olevan silkkaa hulluutta, saattaa toiselle olla oikeasti onni. Onnellisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään eikä ulkopuolelta tulevista asioista.

Tullaanpa antiikin Kreikasta tähän päivään ja länsimaiseen markkinatalouteen, joka perustuu pitkälti onnen tunteiden tavoitteluun. Mikään ei siis ole muuttunut. Onni on yhä päämäärä, joka saa meidät juoksemaan kilpaa samassa oravanpyörässä. Uskotaan, että ollaan onnellisia sitten kun seuraava tavoite on saavutettu. Sitten kun valmistun ja saan tutkinnon? Sitten kun on rahaa? Sitten kun saan ylennyksen? Sitten kun sitä tai tätä, mutta sitten kun se tapahtuu onni kestääkin vain lyhyen hetken ja aletaan kaivata jotain uutta, parempaa ja suurempaa. Tavoitteen saavuttaminen ei tuonutkaan onnea. Oli ne bileet ja kaikki oli iloista ja onnellista hetken verran, mutta pian mielessä alkoi kaivertaa jokin uusi päämäärä eikä voidakaan olla onnellisia ennen kuin se on saavutettu.

Kun suomalaisilta kysyttiin kokevatko he olevansa onnellisia, 83 prosenttia vastasi myöntävästi. Miksi sitten samaan aikaan on yhä enemmän mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa ja itsemurhia? Miksi murhetta lääkitään yhä enemmän viinalla ja mielialalääkkeillä? Mikseivät ne ihmiset vaan hanki onnea? Voisiko olla niin, että osallistuivat oravanpyörään ja pyrkivät saavuttamaan onnen, mutta lukuisten epäonnistumisten myötä heittivät kirveensä kaivoon? Ehkä heistä tuntui, että eivät ole tarpeeksi hyviä, kun eivät pystyneet käsittelemään sitä stressin määrää, joka oravanpyörässä sinnittelemisestä aiheutui. Koko ajan piti pystyä parempaan. Sairastua ei saanut tai ainakaan sairaslomaa ei voinut pitää, koska ei ollut sitä sijaistakaan. Yksinyrittäjä kenties jätti hankkimatta vakuutuksen, jonka turvin voisi selvitä vakavan sairauden ja pitkän sairasloman yli. Eihän se koskaan osu omalle kohdalle.

Länsimaisen markkinatalouden ongelma lienee siinä, että tavoitellaan asioita, joiden luullaan tekevän meidät onnellisiksi ja sitten petytään suuresti, kun vieläkään ei olla onnellisia.

Mitä onni ja onnellisuus merkitsevät minulle itselleni? Kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että saan aamulla avata silmät uuteen päivään. Saan elää, olla terve ja tehdä asioita, joita rakastan. Hyvät ihmissuhteet synnyttävät minussa turvallisuudentunteen, joiden tuella uskon selviäväni ihan mistä tahansa. Onnellisuus on mielenrauhaa ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Koen hetkellisen onnen tunteen saavuttaessani itselleni asettamani tavoitteen, mutta se ei ole sama kuin onnellisuus. Onni ja onnellisuus pitäisi käsitteinä erottaa toisistaan. Onni on hetkellinen ja ohimenevä tunnetila, onnellisuus mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä vallitsevaan olotilaan. Tyytyväisyys vallitsevaan olotilaan ei tarkoita, etteikö voisi tavoitella itselleen hyvää ja parempaa. Se tarkoittaa vain, että koko maailma ei romahda, vaikka ei onnistuisikaan. Aina voi yrittää uudelleen tai asettaa realistisempia välitavoitteita.

Yleisesti ottaen onnellisuus on olotila, josta vain sen kokija itse voi sanoa onko onnellinen vai ei. Se ei ole mitään käsin kosketeltavaa ja konkreettista vaan abstrakti tunne, jonka vain kokija voi määritellä. Raha taas on konkreettista. Sitä voi hypistellä, rutistaa tai heitellä ilmaan. Sille on määritelty tietty arvo, joka on kaikille sama, vaikka toiselle 20 euroa on paljon, toiselle ei mitään. Rahan hankinnassakin voi kohdata vastoinkäymisiä, mutta periaatteessa kaikki on ainakin alussa samalla lähtöviivalla. Toteutuminen toki vaihtelee siinäkin. 

Mitä onni sinulle merkitsee? Mitä sanonta ihminen on oman onnensa seppä sinulle tarkoittaa? 

PS. Kaikki tekstin mahdolliset epäjohdonmukaisuudet ja ristiriitaisuudet ovat oman mieleni luomia ansoja, joita en jouda korjaamaan heti. Perhesunnuntai, oi onnea. :)