Oletin, että yrittäjyyden ja sähköisen kaupan opiskelijoiden käsitykset olisivat edes vähän myötämielisiä ensinnäkin blogeille, mutta myös käsitteelle henkilöbrändi. Oletin väärin. Joukossa istui henkilöitä, joilla takana oli pidempi työura ja jotka myös rekrytoivat uusia työntekijöitä, mutta kukaan heistä ei ikinä koskaan milloinkaan omien sanojensa mukaan palkkaisi jotain seuraamiensa blogien kirjoittajista saati että olisivat voineet kuvitella löytävänsä työntekijän netistä muutenkaan.
Heidän kantansa ei kuitenkaan kertonut mitään blogin mahdollisuuksista henkilöbrändäyksessä, vaan pikemmin heidän lukemiensa blogien tyylistä. Jos etsii tietoturva-asiantuntijaa ja lukee anonyymeja henkilökohtaisen elämänsä asiantuntijoita, niin kysyntä ja tarjonta eivät vaan kohtaa. Tietenkään jälkimmäisten tavoitteena ei edes ole profiloitua asiantuntijoiksi kirjoittaessaan päiväkirjatyyppistä blogia.
Koska aikojen alussa oli vajaa kaksi vuotta sitten enkä ole menettänyt vieläkään uskoani blogien voimaan työnhaussa, niin ilahduin kovasti nähdessäni rekrytointiammattilaisten, kuten Sari Veikkolaisen, suosittelevan linkittämään oma blogi ja muut hyödylliset nettisisällöt työhakemukseen. Tietenkin sillä edellytyksellä, että ne tuovat jotain lisää hakijasta haettua tehtävää silmällä pitäen. Edelleenkään henkilökohtaisen päiväkirjan linkittäminen ei monessa tapauksessa aja samaa asiaa.
Pidän itseäni tietyllä tapaa blogistanian muinaisjäänteenä, koska olen kirjoittanut erilaisia blogeja pseudonyymilla vuodesta 2004. Viime syksynä etsiessäni työharjoittelupaikkaa kävin itseni kanssa melkoisen karhunpainin blogini linkittämisestä. Silloinen vieläkin hengissä oleva bloginihan oli juurikin sellainen omaksi iloksi blogi, jollaista en itsekään välttämättä suosittelisi ketään linkittämään mahdolliselle tulevalle työnantajalle. Mutta jos kysymys kuuluu, että onko olemassa näytteitä siitä, että osaat kirjoittaa päädyin antamaan linkin Aakkostarinat-blogiini muiden kirjallisten tuotosteni lisäksi enkä joutunut sitä katumaan. Osoittihan blogi kuitenkin sen, että osaan kirjoittaa monipuolisesti myös muita kuin asiatekstejä. Enhän kuitenkaan ole mielestäni koskaan kirjoittanut mitään sellaista, mikä voisi kääntyä minua vastaan työtä hakiessa. Pahinta mitä voisi tapahtua on se, että mielipiteemme ja arvomaailmamme ei kohtaa. Eikä sitä voi edes luonnehtia pahaksi, koska se olisi palvelus molemmille osapuolille. Kumpikaan ei tuhlaisi aikaansa sellaiseen, johon ei pystyisi sitoutumaan.
Vaikka julistan henkilöbrändäyksen puolesta ja blogien käytöstä sen rakentamisen välineenä, niin en ole itse aiemmin nähnyt tarvetta tai mahdollisuutta oman osaamiseni brändäämiselle blogin kautta. Se tietenkin selittyy sillä, että olen ollut kampaaja, jolla on jo ollut työpaikka, josta ei ole ollut mitään hinkua lähteä mihinkään. Se selittyy myös sillä, että en ole kokenut mielekkääksi kirjoittaa omalla nimelläni, vaikka omaa asiakaskuntaa rakentaessa blogista olisi luultavasti ollut hyötyä. Julkista kirjoittamista jarrutteli myös se, että jos olisin tullut esiin omalla nimelläni sekä halunnut kerryttää omaa asiakaskuntaa yrityksessä, jossa olen palkollisena, niin sehän olisi mielestäni ilman muuta vaatinut myös työnantajan suostumuksen tuottaa sisältöjä, joissa myös heidät mainitaan. Eihän uudet asiakkaat olisi osanneet ottaa yhteyttä oikeaan kampaamoon ilman asianmukaisia yhteystietoja. Jos taas olisin toiminut yrittäjänä omassa kampaamossani, tuskin olisin epäröinyt käyttää blogia kanavana kertoa ihmisille hiuksista, niiden hoidosta, uusista lempituotteistani ja niiden käyttövinkeistä jne.
Henkilöbrändääminen ei ole mihinkään tiettyyn alaan sidottua vaan sitä voi hyödyntää ihan kuka tahansa, joka haluaa tuoda ammatillista osaamistaan esiin. Blogi on siihen todella hyvä väline, mutta pitää muistaa myös se, että yksi blogikirjoitus ei tee vielä kenestäkään brändiä tai anna vaikutelmaa asiantuntijuudesta. Se on juurikin sitä parjattua ja arvosteltua itsensä markkinointia, mutta koska maailma on mikä on, niin miksi sen mukana ei voisi elää. Se ei myöskään rakennu ilman omaa panostusta. Jos työpaikkoja on vain rajallinen määrä, niin kannattaa varmasti harkita, millä tavalla erottua muista hakijoista. Olisiko blogi juuri se juttu?
Asiallista pohdintaa. Itse en ole rekryalalla, eikä nyt edes rekryyn ole tarvetta, mutta jos olisi niin totta hitossa hakijan blogilla olisi suuri merkitys! Ylipäänsä nettipresenssillä ja hlöbrändillä voi vaikuttaa omaan vaikutukseensa paljon; eihän työnantaja hakijaa tunne ja juuri blogaaminen voi antaa ratkaisevankin sysäyksen valintaperusteille (muiden syiden lisäksi toki).
VastaaPoistaSitä paitsi blogaaminen on oman osaamisen ja oppimisen väline. Kirjoittamalla pakottaudut jäsentelemään ajatuksiasi ja aika ajoin se saa niitä myös kyseenalaistamaan. En minä ainakaan keksi yhtään syytä, miksi blogaaminen ei kannattaisi, vaikka sitä kukaan ei lukisikaan. Ja joku kuitenkin aina lukee. Se joku voi olla joku, jolla on suuri merkitys elämällesi.
Totta. Pitäähän sitä olla muutakin kuin hyvä blogi. Jos on kuitenkin kaksi hakijaa, joista toinen on laittanut työhakemuksen ja CVn ja toinen on lisännyt linkin blogiinsa, niin varmuudella jälkimmäinen tuntuu tutummalta ja siten helpommalta valinnalta.
PoistaKukaan ei onneksi läpi elämänsä pysy samanlaisena. Olisi pelottavaa, jos pitäisi kiinni tiukasti nyt olemassa olevasta käsityksestä, vaikka kaikki todisteet puhuisivat sitä vastaan. Sen vuoksi bloggaaminen on yksi tapa jäsennellä ajatuksia ja plussana siitä saa joskus myös kommentteja, jotka joko tukevat näkemystä tai tyrkkivät miettimään asioita toiselta kantilta. Hyvin palkitsevaa touhua.
Ainahan joku lukee. Jos ei usko, voi välillä vilkaista kävijälaskureita.
Onneksi olkoon itsesi nolaamisesta muuten ja onnea uudelle kirjalle.
Nöyrimmät kiitokset. Itsensä nolaaminen tuntuu päivä päivältä antoisammalta.
PoistaPainin Jaakobin painia itseni kanssa, koska aina välillä ajattelen, että blogini avulla voisin rakentaa henkilöbrändiäni mutta yhä uudelleen huomaan kirjoittavani itselleni, julkiseen pöytälaatikkoon.
VastaaPoistaNiinpä nyt olen tilanteessa, jossa mahdollinen työnantaja löytää blogini, henkilökohtaisen tilitysalustani, joka ei kerro ammatillisesta osaamisestani mitään.
Siellä ei periaatteessa (oman mittapuuni mukaan) ole mitään mikä ei kestäisi päivän valoa mutta voin hyvin kuvitella, että rekrytoijaa se ei miellytä.
Tekstisi kyllä rohkaisee kirjoittamaan edelleen mutta ehkä silti jätän blogin ainakin seuraavassa työhakemuksessani mainitsematta.
Oman ammatillisen osaamisen brändääminen tosiaan vaatisi aiheeseen liittyvää kirjoittelua, mutta toisaalta työnantajat eivät hae pelkästään ammatillista osaamista vaan myös hyvää tyyppiä. Mitä se hyvä tyyppi sitten kenellekin tarkoittaa. Tapauskohtaisesti voisi siis hyvinkin harkita henkilökohtaisen blogin linkittämistä, jos ne tekstit tukevat jotain muuta haettua ominaisuutta. Helppoa se ei ole, varsinkaan ensimmäisellä kerralla, kun pitäisi tulla kaapista.
PoistaPeriaatteessahan on niin, että mahdollinen työnantaja ei saa työnhakijasta etsiä tietoa netistä, vaan tiedot on kerättävä hakijalta itseltään. Toisaalta on niin, että yksikään työnantaja tuskin perustelee valitsematta jättämistä sillä, että netistä löytyi epämiellyttävää tietoa.
Koska en blogiasi tunne, niin en täysin tiedä, mitä tarkoitat sillä, että rekrytoijaa ei sisältö miellytä. Olen silti vahvasti sitä mieltä, että jos itse jäisin vaille työtä siksi, että henkilökohtaisen blogini sisältö ei miellyttänyt rekrytoijaa, niin olisin jo alunperinkin erehtynyt hakemaan töitä väärästä paikasta.
Ainahan voi aloittaa rinnalle erillisen blogin, jossa kirjoittaa julkiseen pöytälaatikkoon ammatilliseen osaamiseen liittyvistä asioista. Bloggaajana tiedät, että sisällön kertyminenkin vie aikaa, joten miksi ei aloittaisi tavoitteeltaan erilaista blogia mahdollisimman pian?
Olen erittäin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä että nykyiset työnantajat hakevat nimenomaan sitä oikeaa ja hyvää tyyppiä enemän kun pelkkää pitkää ansioluetteloa.
VastaaPoistaMonesti se tosiaan on niin, että uusi työntekijä voidaan kouluttaa kyllä tehtäviinsä jos jotain taitoja puuttuu, mutta jos asenne on vinksallaan, niin sille ei ole juuri mitään tehtävissä.
Poista