Ei sanat, vaan ne teot

Tämä on ollut hyvä viikko minulle, koska kerään ahnaasti esimerkkejä maineesta ja mainekriiseistä. Huonompi viikko on ollut Poutulle, Pistoriukselle, Burger Kingille, Jeepille ja Soinille. Aion kuitenkin tarttua vain viimeksi mainitun edustaman puolueen maineeseen, koska se on täydellinen esimerkki siitä, kuinka musta ei muutu valkoiseksi puhumalla.

Word Watch

Soini sai kutsun haastatteluun BBC:n HARDtalk-ohjelmaan, jossa aiheena oli nimenomaan puolueen maine rasistisena ja suvaitsemattomana puolueena. Käsi ylös nyt, jos jonkun mielestä käsitys puolueesta muuttui haastattelun myötä positiivisempaan suuntaan. Sitä minäkin, ei minustakaan.

Maine ei ole yhtä kuin brändi tai imago. Olennaisin ero on, että brändi ja imago ovat jotain, mitä voidaan rakentaa sisältä käsin, kun taas maine tulee ulkoapäin ja perustuu ihmisten havaintoihin. Pitävätkö havainnot paikkaansa onkin ihan eri tarinansa. Maine on ansaittava ja niin kauan kuin sanat ja teot ovat ristiriidassa, tulkinta tehdään lähes poikkeuksetta tekoihin perustuen. Kukaan ei voi potkaista koiraa ja seuraavassa lauseessa väittää rakastavansa lemmikkiään. Tai kyllä voi, mutta nähdyn teon seurauksena häntä pidetään silti eläinvihaajana. Toisaalta joskus ihmiset ja yritykset joutuvat huonoon valoon sattumalta ja tahtomattaan tai koska jättävät tekemättä jotain. Siihen voi riittää se, että kilpailija lahjoittaa kaikille kuolemansairaille lapsille leluja ja oma yritys lahjoitti leluja vain pienelle osastolle. Sidosryhmät voivat vetää vertailussa ihan omat johtopäätöksensä tilanteesta.

Soini siis sanoo, että Perussuomalaiset eivät vihaa ketään ja perustelee asiaa sillä, että hän itse on kristitty. Kaikki, jotka muistavat kirkkohistoriasta mitään, muistavat myös ristiretket. Käännyttämisessä ei keinoja kaihdettu. Vaikka ristiretkeläiset itse uskoivat olevansa oikealla asialla ja tarkoituksen pyhittävän keinot, niin eihän se niin ollut eikä ole vielä tänä päivänäkään. Muutenkin, jos ajatellaan uskontoja, niin maailmassa ei varmaan ole mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut yhtä paljon sotia ja väkivaltaa kuin uskonnot. Tehoton ja huono argumentti Soinilta, joka vahingossa johti ajattelemaan, mitä kaikkea ne uskonnot ovat saaneet aikaiseksi. Uskossa olevat monesti luottavat niin sokeasti omaan näkemykseensä, että kaikki muu on huonoa ja jopa pahaa. Ei tullut Perussuomalaisista tämän myötä yhtään suvaitsevaisempia, ei.

Esimerkit puoluetoverien toilailuista eivät tuottaneet paljon parempaa tulosta. Teuvo Hakkaraisen suusta päässeitä sammakoita mustasta väestönosasta Soini puolusti toteamalla, että Hakkarainen ei ole koskaan sanonut olevansa rasisti. Jälleen unohtui se tosiasia, että maailmalla on päinvastaista näyttöä asiasta. Ei tarvitse sanoa olevansa rasisti tehdäkseen tekoja, jotka ihmiset näkevät rasistisina. Yhtä huono menestys oli Halla-ahon suhteen. Soini ei kristittynä tietenkään voi olla se, joka heittää ensimmäisen kiven eikä tietenkään myöskään viimeistä. Onhan se totta, että Halla-aho on saanut paljon negatiivista julkisuutta, mutta minun nähdäkseni ihan omista ansioistaan. Ja kyllä, vaikka teot olisi tehty viisi vuotta sitten, ne vaikuttavat edelleen maineeseen. Näistä tapauksista käsin Perussuomalaiset nähdään rasistisina ja suvaitsemattomina, halusivatpa he sitä tai eivät. Eikä edes hidasta muutosta toiseen suuntaan tapahdu ennen kuin oikeasti halutaan teoin osoittaa, että tällaisia lausuntoja ei puolueen sisällä hyväksytä.

Kysymys on ennen kaikkea huonosta johtajuudesta. Jos mainetta oikeasti haluttaisiin puhdistaa, niin kyllähän se johtaisi myös tekoihin ja Perussuomalaisten tapauksessa olisi välttämätöntä erottaa sellaiset jäsenet, jotka puhuvat vain omasta puolestaan vahingoittaen samalla koko puolueen mainetta. Toisaalta Soinin kunniaksi täytyy sanoa, että hän pitää omiensa puolta. Silti sitäkään ei voi tehdä sokeasti. Jos minulle tultaisiin sanomaan lapseni lyöneen toiselle lapselle mustan silmän, tuskin väittäisin uhrin kävelleen siihen nyrkkiin itse. Joskus omissakin on vikaa ja siihen on puututtava sen mukaisesti, mitä halutaan ulospäin oikeasti sanoa. Jos puolustaisin lastani esittämällä naurettavia väitteitä, antaisin samalla hiljaisen hyväksynnän jatkaa huonoa käytöstä. Pitäisi myös muistaa, että yhden ihmisen toilailut saattavat pilata monen muunkin maineen. Tästä syystä niin Tiger Woods kuin Oscar Pistoriuskin ovat menettäneet tekojensa seurauksena sponsorisopimuksensa. Ei sanat, vaan ne teot.