Eilen noin kello 23:59 Suomen aikaa laitettiin Twitterissä
alulle väittelyntapainen siitä, mitä onni ja raha ovat ja voiko niitä molempia
hankkia. Yleisesti ottaen en haluaisi nähdä sanoja onni ja raha edes samassa
lauseessa, mutta niinpä vain istun kirjoittamassa niistä. Mitäs tungin
lusikkani soppaan! Oma vika.
Miksi ne eivät sovi mielestäni samaan lauseeseen? Jos raha
on koskaan kenellekään pysyvää onnea tuonut, niin nostakoon kätensä ylös nyt ja
huutakoon hep! Onnea tai sen puutetta ei vain mielestäni voi mitata rahassa. Onni
on niin monenlaisia asioita. Jo filosofit antiikin Kreikassa yrittivät laittaa
onnen tiettyyn ymmärrettävään muottiin, jonka kaikki hyväksyvät yhdeksi
ainoaksi totuudeksi. Kukaan ei tietääkseni ole tähän päivään mennessä
onnistunut siinä. Minäkään en siinä tule onnistumaan, mutta ajatuksiani
aiheesta pystyn silti avaamaan.
Esimerkiksi Aristoteleen mielestä onnellisuus oli ihmisen
päämäärä, jonka voi saavuttaa vain hyveellisyydellä. Hyveellisyys ja hyvät teot
tekevät ihmisen onnelliseksi - ovat elämän Biolan - eikä muuta sitten
tarvitakkaa. Periaatteessa kyllä, käytännössä niin ja näin.
Jokainen meistä haluaa olla onnellinen, mutta se mikä meidät
saa tuntemaan onnea ja onnellisuutta vaihtelee. Onnella ei ole vakioita.
Kenellekään ei voi sanoa, että tee näin, niin tulet onnelliseksi. Ja toisaalta
aina on olemassa ihmisiä, jotka jollain tapaa vaikuttavat pelkäävän
onnistumista ja menestystä. He ovat ehkä tottuneet omaan kurjuuteensa. Koska
tuttu on turvallista, kaikista valituksista huolimatta he haluavat pysyä siinä.
Ulkopuolinen voi ahdistua menoa katsoessaan. Miksi se ei tarttunut
tilaisuuteen? Miksi se ei tee mitään asioilleen? Kysymyksiä esittäessä unohtuu
se, että onnea ei voi määritellä ulkoapäin. Se, mikä näyttäytyy minulle
kurjuutena, ei välttämättä olekaan sitä tilanteessa elävälle. Se mikä itsestä
vaikuttaa olevan silkkaa hulluutta, saattaa toiselle olla oikeasti onni. Onnellisuus
on lähtöisin ihmisestä itsestään eikä ulkopuolelta tulevista asioista.
Tullaanpa antiikin Kreikasta tähän päivään ja länsimaiseen
markkinatalouteen, joka perustuu pitkälti onnen tunteiden tavoitteluun. Mikään
ei siis ole muuttunut. Onni on yhä päämäärä, joka saa meidät juoksemaan kilpaa samassa
oravanpyörässä. Uskotaan, että ollaan onnellisia sitten kun seuraava tavoite on
saavutettu. Sitten kun valmistun ja saan tutkinnon? Sitten kun on rahaa? Sitten
kun saan ylennyksen? Sitten kun sitä tai tätä, mutta sitten kun se tapahtuu
onni kestääkin vain lyhyen hetken ja aletaan kaivata jotain uutta, parempaa ja
suurempaa. Tavoitteen saavuttaminen ei tuonutkaan onnea. Oli ne bileet ja
kaikki oli iloista ja onnellista hetken verran, mutta pian mielessä alkoi kaivertaa
jokin uusi päämäärä eikä voidakaan olla onnellisia ennen kuin se on saavutettu.
Kun suomalaisilta kysyttiin kokevatko he olevansa
onnellisia, 83 prosenttia vastasi myöntävästi. Miksi sitten samaan aikaan on
yhä enemmän mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa ja itsemurhia? Miksi
murhetta lääkitään yhä enemmän viinalla ja mielialalääkkeillä? Mikseivät ne
ihmiset vaan hanki onnea? Voisiko olla niin, että osallistuivat oravanpyörään
ja pyrkivät saavuttamaan onnen, mutta lukuisten epäonnistumisten myötä
heittivät kirveensä kaivoon? Ehkä heistä tuntui, että eivät ole tarpeeksi
hyviä, kun eivät pystyneet käsittelemään sitä stressin määrää, joka
oravanpyörässä sinnittelemisestä aiheutui. Koko ajan piti pystyä parempaan.
Sairastua ei saanut tai ainakaan sairaslomaa ei voinut pitää, koska ei ollut sitä
sijaistakaan. Yksinyrittäjä kenties jätti hankkimatta vakuutuksen, jonka turvin
voisi selvitä vakavan sairauden ja pitkän sairasloman yli. Eihän se koskaan osu
omalle kohdalle.
Länsimaisen markkinatalouden ongelma lienee siinä, että
tavoitellaan asioita, joiden luullaan tekevän meidät onnellisiksi ja sitten
petytään suuresti, kun vieläkään ei olla onnellisia.
Mitä onni ja onnellisuus merkitsevät minulle itselleni?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että saan aamulla avata silmät uuteen
päivään. Saan elää, olla terve ja tehdä asioita, joita rakastan. Hyvät
ihmissuhteet synnyttävät minussa turvallisuudentunteen, joiden tuella uskon
selviäväni ihan mistä tahansa. Onnellisuus on mielenrauhaa ja luottamusta siihen,
että elämä kantaa. Koen hetkellisen onnen tunteen saavuttaessani itselleni
asettamani tavoitteen, mutta se ei ole sama kuin onnellisuus. Onni ja
onnellisuus pitäisi käsitteinä erottaa toisistaan. Onni on hetkellinen ja
ohimenevä tunnetila, onnellisuus mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä vallitsevaan
olotilaan. Tyytyväisyys vallitsevaan olotilaan ei tarkoita, etteikö voisi tavoitella itselleen hyvää ja parempaa. Se tarkoittaa vain, että koko maailma ei romahda, vaikka ei onnistuisikaan. Aina voi yrittää uudelleen tai asettaa realistisempia välitavoitteita.
Yleisesti ottaen onnellisuus on olotila, josta vain sen
kokija itse voi sanoa onko onnellinen vai ei. Se ei ole mitään käsin
kosketeltavaa ja konkreettista vaan abstrakti tunne, jonka vain kokija voi
määritellä. Raha taas on konkreettista. Sitä voi hypistellä, rutistaa tai
heitellä ilmaan. Sille on määritelty tietty arvo, joka on kaikille sama, vaikka
toiselle 20 euroa on paljon, toiselle ei mitään. Rahan hankinnassakin voi
kohdata vastoinkäymisiä, mutta periaatteessa kaikki on ainakin alussa samalla
lähtöviivalla. Toteutuminen toki vaihtelee siinäkin.
Mitä onni sinulle merkitsee? Mitä sanonta ihminen on oman
onnensa seppä sinulle tarkoittaa?
PS. Kaikki tekstin mahdolliset epäjohdonmukaisuudet ja ristiriitaisuudet ovat oman mieleni luomia ansoja, joita en jouda korjaamaan heti. Perhesunnuntai, oi onnea. :)
